Soveltuvuuskokeen merkitys metsäkoneenkuljettajakoulutuksessa
Metsäkoneenkuljettajan työ on monella tapaa erityinen ammatti. Se on itsenäistä ja vastuullista työtä, jossa yhdistyvät päätöksenteko, luonnon tuntemus, koneenkäytön hallinta sekä luontoarvojen huomioiminen. Samalla metsäkoneenkuljettajan pitää olla tuottava työntekijä, ja huomioida metsänomistajan asettamat metsänhoidolliset sekä taloudelliset tavoitteet. Metsäkoneenkuljettajaa voisi kuvailla sijoitussalkunhoitajaksi, joka päätöksillään vaikuttaa metsäsijoituksen tuottoon pitkällä aikavälillä. Metsiä käsitellessä metsäkoneenkuljettaja ottaa metsästä sen hetkisen parhaan tuoton huomioiden kasvamaan jääneen metsikön pitkän aikavälin tuotto-odotukset. Tietysti metsäkoneenkuljettaja huomioi työssään luontoarvot ja metsänhoitosuositukset.
Metsäkoneenkuljettajan hyviä ominaisuuksia ovat muun muassa hyvä looginen päättelykyky ja hyvät havainto- ja hienomotoriset taidot. Jo opiskeluvaiheessa opiskelijalta odotetaan kykyjä, joita ei ole mahdollista kehittää täysin riittävälle tasolle, jos ne puuttuvat jo lähtökohtaisesti. Metsäkoneenkuljettajakoulutuksessa pitäisi saada noin 100 000 toistoa taidon kasvamiseksi sille tasolle, jotta valmistunut opiskelija olisi tuottava työntekijä.
Hämeen ammattikorkeakoulun metsätalousinsinööriopintojen opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, miten soveltuvuuskokeella mitattavia opintomenestykseen vaikuttavia tekijöitä voidaan hyödyntää opetuksessa ja opetuksen suunnittelussa. Soveltuvuuskoetta on pilotoitu vuodesta 2023 alkaen kahdeksassa oppilaitoksessa. Se mittaa muun muassa hakijan päättelykykyä, havainto- ja hienomotorisia taitoja, ohjeiden noudattamista ja motivaatiota. Kyse ei ole karsivasta kokeesta, sillä opiskelupaikan voi saada, vaikka koetulos jäisi heikoksi. Koe tarjoaa kuitenkin oppilaitoksille ja hakijoille arvokasta tietoa siitä, millaisia valmiuksia alalle hakeutuvilla on.
Tutkimukseni toteutin kyselytutkimuksena syksyllä 2024 ja siihen vastasi kahdeksan metsäkoneenkuljettajakoulutusta tarjoavaa oppilaitosta. Tulokset osoittivat, että soveltuvuuskokeesta saadaan arvokasta tietoa opiskelijoiden vahvuuksista ja mahdollisista tuen tarpeista, mutta tieto jää usein hyödyntämättä opetuksessa ja opetuksen suunnittelussa. Esimerkiksi opiskelijaryhmien jakaminen tasoryhmiin soveltuvuuskokeen perusteella on vielä puutteellista, vaikka sen avulla olisi mahdollista kohdentaa opetusta tehokkaammin. Toisaalta osa oppilaitoksista käyttää jo koetietoja opiskelijahuollon ja erityisopetuksen tukena, mikä tukee opiskelijoiden yksilöllistä opintojen etenemistä.
Yksi keskeinen havainto oli, että soveltuvuuskoe auttaa sekä opiskelijoita että oppilaitoksia tekemään realistisempia valintoja. Hakija saa jo varhaisessa vaiheessa tietoa omista vahvuuksistaan ja mahdollisista haasteistaan, mikä auttaa myös nuoria hakeutumaan tarvittaessa toisille koulutusaloille. Oppilaitokset puolestaan saavat käyttöönsä konkreettista dataa, jonka pohjalta opetusta ja tukitoimia voidaan suunnitella ja kohdentaa.
Soveltuvuuskokeen käyttöönotto alan oppilaitoksissa on vasta alkuvaiheessa. WinNovan metsäala käynnistää oman pilotointinsa ensimmäisen vuoden opiskelijoilla, josta saadaan kokemuksia soveltuvuuskokeen järjestelyistä ja niiden teettämisestä. Tämä tuo myös arvokasta lisätietoa siitä, miten soveltuvuuskokeen tuloksia voidaan hyödyntää käytännön opetuksessa heti opintojen alusta lähtien ja miten ne vaikuttavat opiskelijoiden koulutuksen etenemiseen ja oppimiseen.
Soveltuvuuskokeen täysimääräinen hyödyntäminen voi parantaa sekä opetuksen laatua että opiskelijoiden mahdollisuuksia menestyä opinnoissaan ja työelämässä. Sen avulla voidaan rakentaa entistä toimivampia käytäntöjä, jotka tukevat metsäkoneenkuljettajaksi hakeutuvien opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita ja vastaavat metsäalan muuttuvien osaamistarpeiden haasteisiin.
Soveltuvuuskoe voi myös lisätä alan vetovoimaa, kun hakeutuvilla on tiedossa koulutusalan soveltuvuuskokeet. Soveltuvuuskoe nostaa opiskelijoiden motivaatiota ja alan arvostusta, kun opiskelijoiden soveltuvuus varmistetaan entistä paremmin jo hakuvaiheessa. Kyse on koko alan osaajapohjan vahvistamisesta aikana, jolloin metsäalan työvoiman saatavuudessa on haasteita, varsinkin ikäluokkien pienentyessä. On myös pidettävä mielessä Suomen huoltovarmuus, jossa metsäkoneenkuljettajilla on keskeinen rooli.
Opinnäytetyöni toimeksiantajana toimi TTS Työtehoseura. Se liittyi ”Metsäkoneenkuljettajakoulutuksen soveltuvuuskokeen valmistelu ja pilotointi” -hankkeeseen, joka on osa kansallisen metsästrategian 2025 kärkihanketta ”Metsäalan uudistuminen ja kilpailukyky”. Hanke on vielä käynnissä, ja koulutusta tarjoavat oppilaitokset kokoontuvat säännöllisesti työpajoissa käyden läpi tuloksia ja havaintoja soveltuvuuskokeen toimivuudesta.
Kai Hämäläinen
Koneellisen puunkorjuun opettaja ja melkein valmis metsätalousinsinööri