WinNovan vuoden opiskelija 2025 Mirella Toivonen
WinNova palkitsi jälleen perinteisesti vuoden opiskelijan. Tällä kertaa valinta kohdistui Mirella Toivoseen, joka valmistui sosiaali- ja terveysalalta, perustason ensihoitajaksi. Mirella kertoo omin sanoin kokemuksistaan alla. Lämpimät onnittelut Mirellalle ja tsemppiä jatkoon!
Olen Mirella Toivonen, 19-vuotias, kotoisin Norinkylästä, Etelä-Pohjanmaalta. Hain WinNovaan opiskelemaan perustason ensihoitoa suoraa peruskoulun jälkeen yhteishaun kautta.
Olen aina ollut kokeilunhaluinen ja minulla on halu oppia uutta. Haluan tehdä töitä ihmisten parissa ja auttamisen halu on suuri. Ensihoitajan työssä minua on aina kiehtonut se, miten loputtomasti on opittavaa ja jokaisen päivän erilaisuus tekee työpäivistä mielekkäitä. Käsillä työskenteleminen ja aktiivinen työskentely on aina ollut vahvuuteni, sillä siinä on koko ajan tarpeeksi tekemistä ja haastetta.
Hain opiskelemaan kolmeen eri kouluun perustason ensihoitoa ja viimeiseksi yhteen kouluun lähihoitoa. Minulla oli selkeä mielenkiinto ensihoitoon ja Pori oli minulla toisena vaihtoehtona listalla, sillä se oli toisiksi lähimpänä kotiseutuani. Opinnot Porissa kestivät kolme vuotta. Ensimmäiseen hakukohteeseeni en päässyt, joten suunta kävi Poriin. Oli jännittävää muuttaa pois kotoa 16-vuotiaana paikkakunnalle, jossa ei entuudestaan ollut yhtään ystäviä tai muita läheisiä ihmisiä. Pori sijaitsee noin kahden tunnin ajomatkan päässä kotiseudultani, joten muutokseen riitti kyllä totuttelemista.
Pori on kaupunkina kaunis paikka, mutta minulla oli jo koko opiskeluideni ajan suunnitelmana jatkaa opiskelua AMK ensihoitoon Tampereelle, valmistuttuani ensin Porista perustasolle. Olen aina nauttinut luovasta tekemisestä ja täten harrastuksiini kuuluu mm. kitaran soitto, maalaaminen, kirjoittaminen sekä Porissa asuessani aloitin myös tankotanssiharrastuksen. Työssäoppimiset olivat minulle aina mielekkäitä, sillä koen oppivani kaikista parhaiten tekemällä. Koulusta saa hyvän ja tarvittavan teoriatiedon, mutta työtä tekemällä mielestäni oppii parhaiten. Vaikka tietäisit perusteellisesti läpi kaikki tarvittavat protokollat, mutta tositilanteen tullen menet lukkoon, ei teoriaosaamisesta paljon hyötyä ole siinä kohtaa. Tämän vuoksi tällä alalla vaaditaan hyvää paineensietokykyä ja taitoa toimia muuttuvissa tilanteissa ja ympäristöissä.
Mieleenpainuvimmat kokemukset olivat varmasti viimeisimmistä työssäoppimispaikoista, eli päivystyksestä ja ensihoidosta. Päivystys oli erinomainen pohja ennen ensihoidon harjoittelua. Päivystys tietenkin tekee ensihoidon kanssa tiivistä yhteistyötä, ja oli hienoa nähdä päivystyksen näkökulmasta, että mitä ensihoito tekee ja mikä heidän tuomien potilaiden jatkohoito on. Pääsin tutustumaan ja työskentelemään päivystyksen eri pisteisiin sekä sain seurata akuuttihuoneessa hätätilapotilaiden hoitoa. Ensihoidossa pääsin mukaan monille kiiretehtäville. Mieleeni jäi vahvasti eräs potilas, jolla oli vaikea hengitysvaikeus. Menimme paikalle ja pääsin osallistumaan mittausten ottamisella, lääkehoidolla, happihoidolla sekä kanyloimalla. Autossa matkalla päivystykseen potilas kertoi minulle, että hoidin häntä hyvin, eikä häntä pelottanut enää, kun olin vierellä. Tuntui todella hyvältä saada sellaista palautetta ihmiseltä, joka oli juuri ollut kriittisen avun tarpeessa. Oli hienoa olla sellaisen luottamuksen arvoinen. Muistan myös erään vanhemman rouvan, jota olin hoitanut. Paareilla maatessaan hän piti minua kädestä ja hymyillen kertoi minulle, että: “Sinusta tulee loistava ensihoitaja.” Mieleen jäi myös, kun erään keikan jälkeen ensihoitolääkäri sanoi minulle, että “Pääsit juuri näkemään jotain, mitä suuri osa kokeneistakaan ensihoitajista ei tule näkemään kentällä.”
Muistelen myös lämmöllä rakkaan ryhmänohjaajamme (Tapio Kallion) pitämiä tunteja, joihin hän oli itse suunnitellut ensihoitotapauksia, mitä meidän opiskelijoiden oli määrä selvittää. Hän loi kannustavan ilmapiirin ilman tuomitsemisen pelkoa. Oli valtavan suuri tuki ja turva läpi koko opintojen, kun tiesi että on opettaja, joka kannustaa ja auttaa aina eteenpäin. Hänestä huomasi, että hän tekee työtään sydämellä. Tapio teki opiskelijoidensa eteen enemmän kuin tarpeeksi, en olisi parempaa ryhmänohjaajaa voinut toivoa!
Antoisinta oli varmasti työssäoppimisjaksoilla tehdyt kohtaamiset ja potilaiden auttaminen. Ambulanssissa työskentely on auttanut myös kehittämään kykyä tehdä nopeita päätöksiä sekä harjaannuttanut lähtövalmiuden hallitsemista. Jos voisin muuttaa koulutuksen kulussa jotain, toivoisin, että ambulanssiharjoittelu olisi ollut pidempi. Myös näyttöjen ajankohdat olisi opiskelijalle mieluisampaa järjestää lähempänä teoriaopintoja, eikä vasta opintojen loppumetreillä.
Suosittelen perustason ensihoidon opintoja akuuttihoidosta kiinnostuneille, paineensietokykyä omaaville ja motivoituneille opiskelijoille. Tätä työtä tehdään sydämellä ja aidosta auttamisen halusta.
Tämän kesän työskentelen ensihoitajana ambulanssissa kotiseudullani. Sain myös juuri tietää saaneeni koulupaikan ensihoidon AMK-opintoihin Tampereelle. Tästä siis matka jatkuu ammattitason ensihoidon parissa. Yksi tulevaisuuden haaveistani olisi myös hankkia oma ragdoll-kissa.
Perustason ensihoidon opintoja suorittaville haluan lähettää kovasti tsemppiä loppuopintoihin.
Vaikka välillä opinnot saattavat tuntua raskailta ja haastavilta, päämäärä tulee palkitsemaan uurastuksen ja tulette tekemään tärkeää työtä ensihoidon parissa.
