Ikäteknologian jatkuvan oppimisen koulutustarjonnan verkostomaisen kehittämisen nykytila ja tulevaisuus
IkäteknosNet on valtakunnallinen, ESR+-rahoitteinen kehittämishanke, jonka tavoitteena on vahvistaa ikäteknologiaosaamista sosiaali- ja terveysalalla laajan verkoston voimin. Yhdistämme korkeakoulut, oppilaitokset, hyvinvointialueet, yritykset ja järjestöt kehittämään yhdessä jatkuvaa oppimista, ajantasaista osaamista ja uudenlaisia oppimisympäristöjä käytännön tarpeisiin. Verkoston avulla vastataan sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden koulutustarpeisiin ja selkiytetään eri ikäteknologiaosaamisen toimijoiden rooleja. Hanke on käynnistynyt keväällä 2025 Metropolian koordinoimana. Hankkeessa ovat Metropolian lisäksi mukana myös Oulun, Satakunnan ja Tampereen ammattikorkeakoulut sekä WinNova.
Syksyn 2025 aikana olemme kartoittaneet ikäteknologiaosaamisen kehittämiseen liittyvää koulutustarjontaa ja toimintatapoja, jotta pystyisimme tuottamaan nykytilan kuvauksen ja verkostokartan. Osana tätä työtä olemme toteuttaneet 12 teemahaastattelua. Haastattelujen avulla kartoitimme ja keräsimme tietoa kansallisista ja osin myös kansainvälisistä ikäteknologian jatkuvan oppimisen koulutustarjontaa kehittävistä oppilaitosverkostoista.
Pysyviä oppilaitos- ja muita verkostoja löytyi valtakunnalliselta, alueelliselta, poikkialueelliselta ja kansainväliseltä tasolta. Merkittäväksi luokiteltavia verkostoja löydettiin kuusi. Verkostojen toimijakenttä on laaja, keskeisimpiä oppilaitosten ulkopuolisia toimijoita ovat hyvinvointialueet, yritykset ja järjestöt. Verkostot tunnistavat koulutustarpeita käyttäjälähtöisesti mm. työelämäpalautteiden, alumnikyselyjen ja asiantuntijakeskustelujen avulla. Tunnistetut tarpeet painottuvat asenteiden muutokseen, vuorovaikutukseen teknologian välityksellä, käyttöönoton ohjausosaamiseen sekä etiikkaan, lainsäädäntöön ja hankintakäytäntöihin.
Verkostojen toiminta tasapainoilee tarpeen ja resurssien välillä. Edistäviä tekijöitä ovat vahva yhteinen tahtotila, monialaisuus, joustavat koulutusmallit ja kansainväliset verkostot. Estäviä tekijöitä ja riskejä ovat hankeriippuvuus ja rahoituksen pysymättömyys, asenneongelmat ja tiedonpuute, toiminnan pirstaleisuus sekä opetussuunnitelmien hitaus suhteessa teknologian kehitykseen. Suurin riski on, että verkostot hiipuvat hankkeiden päätyttyä, koska pysyvää koordinaatiota ei ole. Jäljelle jäävät lähinnä yksilötason kontaktit – henkilöt, jotka ovat luoneet yhteyksiä aiemmissa hankkeissa.
Miksi jotkut verkostot jatkavat?
Haastatteluista nousi esiin, että monet hankkeet verkostoituvat keskenään ja muodostavat laajoja kokonaisuuksia, joissa on mukana oppilaitoksia, järjestöjä ja yrityksiä. Yritysyhteistyö tuo mukanaan uusia teknologioita ja sovelluksia opetukseen, ja rahoittajat arvostavat laajoja verkostoja – erityisesti Suomessa, jossa toimijakenttä on pieni.
Verkostojen toimivuuden kannalta keskeisiä asioita ovat mm.
- säännölliset tapahtumat, jotka kokoavat oppilaitoksia ja muita sidosryhmiä yhteen ja toimivat oppimisalustoina
- yritysyhteistyö, joka tuo laitteita ja sovelluksia koulutukseen
- opettajien osaamisen kehittäminen, erityisesti teknologian hyödyntämisessä.
Vaikka verkostot usein hajoavat hankkeen päätyttyä, positiivinen ja toimivaksi koettu yhteistyö muuttaa dynamiikkaa. Kun hankkeessa koetaan, että yhteistyö eri toimijoiden välillä on ollut sujuvaa ja hyödyllistä, syntyy halu jatkaa yhteistyötä. Tämä näkyy konkreettisesti uusina rahoitushakemuksina samoilla kumppaneilla tai laajentuneena yhteistyönä muiden toimijoiden kanssa.
Tätä voidaan kutsua “jatkuvuuden mekanismiksi”: hankkeen aikana syntyneet yhteiset tavoitteet, työtavat ja vuorovaikutuksen muodot luovat perustan tulevalle toiminnalle. Verkoston pysyvyys ei siis välttämättä rakennu organisaatiotasolla, vaan kokemuksellisella tasolla – jaettu onnistumisen kokemus kantaa yli hankekauden.
Mikä on verkostojen lisäarvo?
Verkostojen merkitys on kartoituksen pohjalta ilmeinen. Lisäksi tarvitaan pysyvämpi rakenne, joka ei ole riippuvainen yksittäisten hankkeiden kestosta. IkäteknosNet-hankkeen päätavoite eli verkostoyhteistyömallin rakentaminen vastaamaan sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden koulutustarpeisiin ja selkiyttämään eri ikäteknologiaosaamisen toimijoiden rooleja integroituu hyvin kartoituksen osoittamiin tuloksiin.
Kansallinen verkostoyhteistyö mahdollistaa mm.
- oppilaitosten, asiantuntijoiden ja palveluntuottajien jatkuvan yhteistyön
- osaamisen kehittämisen ja jakamisen
- koulutustarjonnan koordinoinnin valtakunnallisesti.
Hankkeen kehittämistyö on vielä kesken, mutta jo nyt voidaan todeta, että pysyvien rakenteiden rakentaminen on ratkaisevan tärkeää tulevaisuuden osaamisen kannalta. Verkostot ja verkostoyhteistyö ovat avainasemassa, jotta ikäteknologian osaamisen kehittäminen voi jatkua koordinoidusti myös hankkeiden päätyttyä.
Kirjoittajat:
Eija Kallio, Hanna Lehto, Julia Lindlöf, Jonna Malmivuori, Päivi Haho, Pirjo Vesa
